Vaihdoin haavateipit ensimmäistä kertaa elämässäni

VAROITUS! Kuten otsikko jo sanoo, kuvailen laastarien vaihtoa, joten tämä teksti ei välttämättä sovi heikkohermoisille.

Minun oli alun perin tarkoitus ottaa kuvia tikeistä vertailun vuoksi, mutta nyt on pakko myöntää, etteivät hermoni kestäneet. Onneksi olin värvännyt äidin avuksi, sillä hänellä on enemmän kokemusta tällaisesta. Vaikka tikit ovat kuulemma hyvin siistit ja hyvännäköiset, en osannut arvostaa niiden esteettisyyttä, kun hengitykseni jo alkoi kiihtyä ja päätäni huimata. En ole pitänyt itseäni herkkänä tällaisille asioille, mutta pakko myöntää, että tämä oli hiukan liikaa.

Itse toimitus ei sattunut pahemminkaan (enemmän pelkäsin kipua kuin sitten oikeasti tunsin sitä). Se tuntui tissien kohdalla hiukan samalta, kuin laastarin poistaminen arpeutuneen haavan päältä. Eli vähän tiukassa ne olivat, ja arpea lähti laastarin mukana. En tiedä kauan niitä teippejä vaihdoin, mutta jokaista laastaria kuorin irti varmaan milli kerrallaan, hengitystä pidätellen, vinkaisten jokaisen pienenkin ”kivun” kohdalla. Pelkäsin, että repäisisin tikin irti, jos olisin liian kovakourainen, mutta ei se taida olla edes mahdollista. Tikit eivät kuitenkaan onneksi alkaneet vuotaa verta kuin yhdestä kohdasta, ja siitäkin hyvin vähän. Vatsan ja reisien teippien vaihto ei tuntunut miltään rintoihin verrattuna, ja niiden vaihtaminen sujuikin hyvin nopeasti.

Onneksi tämä velvollisuus on nyt takana, ja seuraavaan vaihtoon on jonkin aikaa 😀 Mielenkiintoista nähdä, onko siihen mennessä tapahtunut muutosta, ja kuinka paljon.

Vastaa

19 + = 25