3 viikkoa leikkauksesta (eli viimein tikit ja tukihousut pois)

Vihdoinkin! Nyt lensivät tukihousut pois päältä. Ah, mikä vapauden tunne!

Itsesulavien tikkien kanssa kävi tosiaan minulla niin, etteivät ne sulaneet itsestään pois. Kävin siis terveysasemalla poistattamassa ne. Se ei sattunut yhtään, eikä oikeastaan tuntunut edes epämukavalta. Tikit ja haavat ovat kuulemma todella hyvännäköiset, niin ulkonäön että parantumisen kannalta. Se oli kiva kuulla. Oikeastaan nännipihan tikit olivat enimmäkseen sulaneet itse, eli rinnan alapuolella olleet, mahan ja reisien tikit piti poistaa.

Saan nyt alkaa käyttää silikonitarraa arpien hoitoon. Äidin mukaan suvussa on esiintynyt todella leveäksi laajentuvaa arpikudosta, joten haluan hoitaa tissit mahdollisimman hyvin sen ehkäisemiseksi. Näitä kannattaa pakkauksen mukaan käyttää kolmekin kuukautta, että tulokset olisivat mahdollisimman hyvät. Mutta ainakin näin ensivaikutelmana teipit eivät tunnu oikein miltään, mikä on siis hyvä, sillä ne ovat huomaamattoman mukavat. Mokasin tietenkin heti alkuun hiukan, kun en huomannut, että paketissa oli kaksi silikonitarraa (jotka ovat 5×7,5cm). Luulin siinä olleen vain yhden lapun verran, ja leikkasin sen hiukan liian ohueksi, että se riittäisi molempiin tisseihin. Jos olisin tarkemmin katsonut, olisi siinä ollut riittävästi yksi lappu per tissi. Grr, täytyy suunnata takaisin apteekkiin.

Olen tarkkaillut rasvan säilymistä rinnoissa, ja vaikuttaisi siltä, että ainakin vasemmasta rinnasta on sulanut sitä jonkin verran pois. Kokoero ei siis ole merkittävä, vaan juuri ja juuri nähtävissä, jos jää katseella tuijottelemaan. Tietenkin osa muutoksesta on myös turvotuksen laskua, mutta siksi onkin vaikea sanoa kuinka paljon itse sitä rasvaa on lähtenyt/jäänyt. Olen hyvin tunnollisesti pitänyt rintani lämpimässä, ollut rasittamatta ylävartaloani ja pyrkinyt syömään todella energiapitoisesti. Mielenkiinnolla jatkan muutosten seuraamista.

4 comments

  1. Witch says:

    Oho, jätin vähäksi aikaa seuraamatta tätä ja heti tapahtui jotain! Onnea hirveän paljon uusista uljaista tisseistäsi, mahtavaa että pääsit veitsen alle jo näin pian 🙂

    Olet rohkea kun uskalsit julkaista kuvan entisistä rinnoistasi, kiitos siitä. Sun nännit näytti juuri samalta mitä mun nyt! Muuten omat tissini ovat kyllä lievemmät tapaukset, ehken ihan näillä pääse julkiselle puolelle 😀

    Tosin viime aikoina tuntuu että ihmeitä on tapahtunut ja rintani näyttävät jotenkin tavallista… no, normaalimmilta. Tyttöystävänikin huomautti asiasta ja väitti rintojeni tuntuvan myös isommilta (toivon kyllä että ne eivät tästä kasva, olen aina ollut a-kuppiuteen tyytyväinen vaikka muoto vähän epämääräinen onkin) Elättelen nyt toiveita että olen vähän late bloomer ja että tissini kehittyvät vielä 😀 Tavalla tai toisella minäkin haluan vielä joskus kokea sen tunteen että voi liikkua rintsikoitta ilman että rinnat viipottavat hassuina putkiloina painovoiman mukana!

    Mutta nyt on kyllä myötätunto-onnellisuus huipussaan 🙂

    • Ophelia says:

      Heh juu, asiat lähtivätkin etenemään paljon odotettua nopeammin! Kiitoksia onnittelusta 🙂

      Ihmeen suuri kynnys voikin olla tissikuvissa edes näin anonyyminä. Niin pitkään niitä piilotteli ja häpesi kuitenkin. Suunnitteilla on toipumisen myötä ottaa lisää kuvia lopputuloksesta.

      On se naisen keho kyllä niin ihmeellinen välillä, kaikkea ihmellistä voi sattua 😀 Toivottavasti pääset mahdollisimman pian kokemaan tämän vapauden tunteen! En olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että voisin ikinä olla mukavasti ilman rintsikoita.

      Kiitokset vielä kerran 🙂

  2. Sand says:

    Millaset ne tukihousut oli? Esim. näkyivätkö tiukkojen vaatteiden alta? vai pystyikö pukeutumaan ihan normaalisti?
    Entä oliko toppien ja rintsikoiden käyttö kokonaan kielletty ton kolmen viikon aikana?

    • Ophelia says:

      Tukihousut olivat mustat, ihonmyötäiset ja korkeavyötäröisen malliset, jotka ulottuivat hiukan polvien yli (leikkasin niitä lopussa lyhyemmiksi). Vähän kuin mustat legginssit, mutta paljon tiukemmat. Niissä oli vetoketju sivulla, jolla ne sai kireästi kiinni. Housuissani oli tosiaan myös reikä haaruksissa, joka oli varmaan tarkoitettu potilaille, jotka eivät pysty itse ottamaan housuja pois mm. vessahädän tullessa. Kaikki tukihousut eivät tosin ole tuollaisia ”reikäisiä”. Itselläni kävi vain huono tuuri, kun muuta ei ollut.

      En käyttänyt tiukkoja vaatteita tukihousujen aikana, mutta olivat ne aika ihonmyötäiset, joten eivät ne varmaan näkyisi tiukempien vaatteiden läpi. Silloin, kun lähdin liikkumaan julkisille paikoille, pystyin pukeutumaan normaalisti, mutta villapaitoja tai muita rintoja peittäviä ja lämmittäviä vaatteita suosien.

      Rintaliivien tai muiden rintoja puristavien vaatekappaleiden käyttö oli kokonaan kielletty ensimmäisten kolmen viikon aikana.

Vastaa

4 + 3 =