Hiukan päälle kuukausi leikkauksesta

VAROITUS! Jutun lopussa on kuvia, joissa näkyy parantuvaa tikkipintaa.

Samaan aikaan tuntuu, että aika on vierähtänyt todella nopeasti että hitaasti. Jännää miten paljon yhteen kuukauteen voi mahtua tapahtumia.

Kipuja ei tosiaan ole enää yhtään ja nyt jo nostelen painavampia esineitä itse. Pääsin siksi palaamaan töihinkin, mikä on piristänyt kaamospäiviäni paljon. Vatsa saattaa tuntua painellessa hiukan herkältä, mutta normaalielämässä en huomaa mitään poikkeavaa. Vaikka olenkin nyt kokenut rasvanimun, en rehellisesti sanottuna huomaa reisissäni kauheasti eroa, kun taas mahassa näen ehkä alimman vatsamakkaran pienentyneen.

Tikkejä ei ole enää paljon jäljellä. Muutamasta kohdasta iho on puskenut tikinpäitä ulos ja noin puolet noista olen voinut napsaista omin sormin pois. Loput olen antanut olla rauhassa paikallaan, koska uskon, että nekin saa nypättyä pois ajan saatossa. Arvet vatsassa ovat pienet ja siistit, joten olen antanut niiden olla paljaana. Sama pätee rintojen alapuolella oleviin rasvansiirtoarpiin, mutta pidän niitä hyvin tiukasti silmällä. Oikeassa reidessä arpi näytti kauhukseni alkavan leventyä, joten lätkäisin siihen päälle heti samaa arpikudosta hillitsevää laastaria, mitä nännipihoissanikin nyt on. Ihan sama, vaikka niissä on pikkuisen tikkiä jäljellä, en salli arpien leventyä, jos vain voin tehdä jotain sille.

Nännipihan arvet ovat kuulemma siistit ja parantuvat hyvin. Vasen nänni ja sen piha ovat kauttaaltaan enemmän turvoksissa ja ulkonevat, kun oikea puolestaan on jo enemmän tissin myötäinen. Vasemmassa nännissä on myös hassu ”ruttu”. En tiedä tuleeko se häviämään ajan myötä vai korjataanko se seuraavassa leikkauksessa, tai tehdäänkö sille ylipäätään mitään. Nännien tuntoaisti on sama kuin ennenkin, eikä se ollut oikeastaan hävinnyt missään vaiheessa edes heti leikkauksen jälkeen. Nännipihojen alueella on myös mystistä mustaa väriä, jonka epäilen vahvasti olevan tussia, joka ei ole päässyt peseytymään pois oltuaan koko ajan laastareiden alla.

Itse rasvansiirto… No, sanotaan, että olen tyytyväinen, etten ole joutunut maksamaan siitä 5000 euroa, mitä yksityisellä usein joutuu vähintään maksamaan. Olisin muuten hyvin pettynyt tällä hetkellä. Rasvaa ei tosiaan ole tuntunut jääneen paikalleen kovinkaan paljon ellei sitten yhtään, ja tissien kokoero on palannut näkyviin. Olen lukenut, että ensimmäinen siirto on usein vasta kudosten herättelyä, ja että vasta seuraavalla siirtokerralla voi odottaa tavaraa jäävän paikalleen enemmän. Odotan mielenkiinnolla kirurgini mielipidettä asiasta, kun seuraavan kerran näen hänet. Kokoero ei siis minua niin paljon haittaa varsinkin nyt, kun muoto on korjaantunut.

Tissit ovat nykyään mielettömän mukavat! Ne eivät roiku yhtään ja ovat söpön pienet sekä pyöreät. Ällö tuubimuoto on poissa, samoin puolet tissistä peittävä nännipiha. Suihkussa ja oikeastaan muuallakin ihan ihmetyttää miten paljon vapautta käsille jää, kun ei tarvitse jatkuvasti tissejä tukea. Kokeilin tänään rintaliivejä ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ihan hämmästyin miten tiukilta ja kiristäviltä jokainen rintaliivi tuntui, varsinkin nyt kun olen voinut oleilla täysin ilman liivejä niin pitkään. Olen viimein muuttunut sellaiseksi naiseksi, joka voi heittää rintaliivit päivän päätteeksi nurkkaan ja olla mukavasti! Pistää perspektiiviin, kuinka paljon jouduin oikeastaan vanhoja tissejäni tukemaan ja litistämään kasaan, että ne olisivat edes jotenkin normaalin näköiset. Nyt voin kumarrella ja olla vaikka miten päin, ja silti tissit pysyvät nätisti liiveissä. Kuppikoko on siis näillä näkymin sama kuin ennenkin, mikä on ihan kiva näin rahan kannalta.

Odotan kovasti aikaa, kun kaikki arvet ovat parantuneet, eikä teippejäkään tarvitse enää käyttää. Ymmärrän, että siihen voi mennä vielä pitkä aika, mutta nyt voin konkreettisesti ainakin odottaa jotain. Tuntuu, että olen viimein hyvin lähellä sitä naiseutta, joka minulta on jäänyt saamatta kaikki nämä vuodet. Usein yhä peilin edessä säpsähdän yllättyneenä nähdessäni rintani sivusilmällä. Osittain en varmasti vielä täysin käsitä muutostani. Mieltä on oman kokemukseni mukaan muutoksien edessä työstettävä paljon rankemmin ja kauemmin kuin kehoa.

Tässä alla on vielä lisää päivitettyjä ennen ja jälkeen vertailukuvia:

Ennen

Jälkeen

10 comments

  1. Dinaska says:

    Olipa kiva löytää blogisi =) Itse olen kärsinyt omituisista rinnoistani, joista vasen on muuten vaan pieni ja oikeassa kehityshäiriö ja lievää tubulaarisuutta. Aloitin myös blogin aiheesta, kun selvisi että pääsen julkiselle puolelle leikkaukseen <3

    http://tissitarina.blogspot.fi/

  2. Tirppa says:

    Ihanaa lukea siitä, että edes joku saa apua rinnoilleen.

    Olen itsekin 23-vuotias. Epäilen omissa rinnoissani jonkinasteista kehityshäiriötä, koska rintani ovat hätäiseen A-kuppia ja vasen on selkeasti oikeaa isompi. Ketunnokissani on lisäksi ”vaahtokarkkinännit” ja suuri väli keskellä.

    Kertomasi mukaan rintojesi kehitys pysähtyi nopeasti.
    Niin minullakin, ei ole koko tai muoto muuttunut 13v. jälkeen, vaikka kaikki vakuuttivat niiden kasvavan vuosien mittaan. 🙁

    Olin kateellinen jo alkuperäisistä rinnoistasi niiden koon ja muodon puolesta, nyt vielä enemmän kun sait ne korjattua. 🙂

    Olo ei tunnu naiselta, vaikka muu keho on kurveineen kunnossa.

    Tsemppiä paranemiseen!

    Ehkä itse saan raahauduttua jollekin vastaanotolle tarkistuttamaan asian lähitulevaisuudessa.
    Blogisi antaa ainakin toivoa korjauksen suhteen.

    • Ophelia says:

      Heipä vaan!

      Hyvin samanlaiselta kuulostaa tissiesi menneisyys ja nykyisyys kuin minulla vielä hetki sitten. Mutta pakko on myöntää, etten olisi osannut ikinä villeimmissäkään kuvitelmissani uneksia jonkun kadehtivan entisiä tissejäni! Vihasin niitä niin palavasti.

      Ehkä, jos jopa minun tilanteeni oli ”hyvä” sinuun verrattuna, voisi oikeastaan olla isot mahdollisuudet myös sinulle päästä julkiselle puolelle! Kannattaa ihmeessä käydä kartoittamassa mahdollisuudet. Vaikka kuinka tuntuukin nyt mukavammalta fyysisesti, se ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka hyvää tämä muutos on itsetunnolleni ja naiseudelleni tehnyt.

      Kiitoksia tsempistä! Toivottavasti myös jatkossa blogini tuo toivoa muutoksesta muille tubuille 🙂

  3. Mini says:

    Moi,

    Itselle mahdollisesti samantapainen operaatio tulossa. Ja erityisesti kiinnostaa rasvaimusta toipumisen kesto ja tulokset.
    Saako kysyä paljonko painat ja olet pitkä? ja oisko mahdollista saada kuvaa myös reisistä jos ei ennen ja jälkeen tilanteesta ole?

    • Ophelia says:

      Moikka!

      Toipuminen ainakin omalla kohdalla on mennyt nopeasti. Kolmessa viikossa olin taas täysin toimintakykyinen, miinus vatsallaan nukkuminen.

      En ole varma onko minulla hyviä ennen kuvia reisistäni, voin etsiä kun enemmän aikaa löytyy. En kyllä oikeasti näe tai tunne paljon mitään eroa siirron jälkeen. Reisien muoto on pysynyt samana ja luonnollisena, ilman arpia ei näkisi, että jotain on niistä otettu.

  4. Mini says:

    No voi harmi, itse valitsin rasvansiirron osittain siinä toivossa että reisistä saisi vähän kapoisammat, kun vaikka muutoin oon hoikka, niin reidet ei. Oisko niistä arvista sitten mahdollista saada kuvaa ja missä ne sijaitsee?
    Entä tuleeko arpia seuraavassa imussa lisää vai voidaanko ottokohdat pitää samoina?
    Pahoittelen hirveätä kysymysvuorta, mutta jännittää ihan kamalasti se lopputulos.

    • Ophelia says:

      Ei haittaa kysely, ymmärrän täysin jännittämisen!

      Ei käsittääkseni rasvaa oteta niin paljon siirrossa, että ero olisi merkittävän suuri. Voin tosin puhua vain omasta kokemuksestani. En tiedä, otetaanko seuraavalla siirtokerralla samasta kohdasta taas rasvaa, vai tuleeko arpia lisää. Kirurgini sanoi minulle ihan ensimmäisellä tapaamisella, että tälläisissä operaatioissa kehoon jää aina pieniä jälkiä.

      Minulla on kaksi arpea mahassa, kaksi reisissä (yksi per reisi) ja kolme-neljä kummankin rinnan alapuolella. Arvet ovat minulla sellaisia pieniä ristin muotoisia, pituus keskimääräisesti korkeintaan vain noin 1cm (osa pienempiäkin). Ne ovat punaiset, mutta tottakai ajan myötä haalistuvat kuten muutkin arvet. Osa on parantunut nopeammin kuin toiset.

      Jos arpien parantuminen jännittää, niitä varten voi ostaa apteekista silikoniteippiä, josta ólen itsekin tänne kirjoitellut. Sen pitäisi edesauttaa paranemista ja ehkäistä mahdollista leventymää.

      Itselläni lopputulos on hyvin luonnollisen näköinen, ja uskon että arpien haalistuttua ei varmasti helposti näkisi, että minulle on tehty rasvansiirto. Uskoisin saman tason pätevän muihinkin julkisen puolen plastiikkakirurgeihin 🙂

  5. halo says:

    Onhan toi selkeä muutos parempaan jo tässä vaiheessa, vaikkakin noi nännipihan tikit aika rajuilta näyttääkin. Koska päivittelet uusia kuvia ja kuulumisia? olisi hauska kuulla tän hetkisestä tilanteesta ja ajatuksistasi :).

    • Ophelia says:

      Heippa, äskettäin päivittelin hiukan jo kuulumisista, mutta tosiaan aika tavallista arkea tässä olen lähinnä mennyt 🙂

      Nännipihat paranevat pikkuhiljaa, mutta ainakin omasta mielestäni ovat vielä aika rajun näköiset. Yritän olla kärsivällinen niiden kanssa. Kuvia en ole ajatellut vielä ottaa, ehkä jonkun ajan päästä taas, jos vaikka näkyisi selkeämmin muutosta.

Vastaa

3 + 3 =